Tylypahka AM

Jalostus. Et ehkä pidä tästä, mutta jalostuksen tulosta sinä olet. Vain parhainta ja puhtainta verta sukupolvesta toiseen. Et näe asiaa niin, mutta olet onnekas, kun pääsit pois sieltä vaikka olosuhteet olisivat voineet olla paremmat. Täällä voit oppia niin paljon ihmisistä, oikeista ihmisestä, jos ...

Johnny ottaa pudottamansa kapistuksen ylös maasta ja onnistuu sammuttamaan valon (ei hän oikein tiedä, miten siinä onnistui). Jonnekin reppunsa syövereihin hän sen siispä tunki, sillä ei tahtonut kokeilla sitä valoa enää uudelleen.

Kyllähän Johnny joitain kasveja tunsi. Varmaankin. Eihän hän saisi ...

Johnny nyökäytti päätään. “Ymmärrätte ehkä, miksi toivon salaisuuteni pysyvän salassa”, Johnny lausahti hieman kysyvään sävyyn siirtyen sitten jälleen omalle paikalleen pöydän ääreen. Poika asetti lautasliinan jälleen syliinsä, jatkaen sitten keskenjääneen ateriansa syömistä.

“Ehkä ymmärrätte myös ...

Johnny kallisti päätään jälleen hieman miettiessään. “Ooo-kei...”, Johnny lausahti lähes ääneti ja nousi paikaltaan, siirtäen lautasliinan jälleen pöydälle. Nopein askelin hän jätti ruokasalin taakseen (varmistaen, että kokki yhä paikalla on) palaten aiemmin kulkemaansa reittiä eteisaulaan, josta ...

“Ette voi luottaa minuun, joten... voimme tehdä rikkumattoman valan”, Johnny ehdotti Aurelialle hymyillen. “Rikkumattoman valan siitä, etten puhu siitä kellekään, joka ei tiedä”, hän selvensi. “Ei olisi ensimmäinen. Tosin oma salaisuuteni aiheuttaisi saman seurauksen väärälle henkilölle kerrottuna ...

Johnny pysyi hiljaa ja katseli Aureliaa, huomaten kyllä tuon kireyden. Sivusilmällä Johnny huomasi, kuinka hänen kokkinsa astui keittiön ovesta salin puolelle, tuokin oli ilmeisesti aistinut kireyden. “Kerroinhan, että kokkini on täällä huolehtimassa siitä, ettei minulle käy mitään?” hän lausahti ...

Johnny näytti hieman kauhistuneelta, kun Aurelia sanoi, ettei aiheesta puhuttaisi ollenkaan. “Ei tietenkään”, hän lausui kuin itsestään selvyyden.

“Yksi minun setäni oli... samanlainen”, Johnny kertoi hieman surumieliseen sävyyn. “Näin hänen kerran... poistuvan ja kerroin siitä isoisälle”, hän ...

“Kyllä, se on ankkaa”, Johnny lausahti hymyillen toiselle, tajuten kyllä yrityksen vaihtaa aihetta.

“Ai... Ettekö olekaan ihmissusi?” Johnny lausahti kommentoiden aikaisempaa aihetta pää jälleen hieman kallellaan. “Ymmärrän kyllä, ettette tahdo paljastaa sitä ihmisille, he ovat niin tuomitsevia ...

Johnny nyökäytti päätään, kun Aurelia kysyi, onko hän ja sisko läheisiä. Hän laittoi etusormensa toisiaan vasten. “Näin läheisiä!” hän lausahti hymyillen.

Aurelia väitti saavansa kesäisin ihottumaa, ei Johnny sitä uskonut, muttei sanonut mitään ennen kuin kalalautaset vietiin pois ja seuraava ...

Johnny nyökkäsi hymyillen toisen kehuessa ruokaa. “Ei minulla ensi vuonna ole kokkia mukana koululla”, Johnny vastasi esitettyyn kysymykseen. Janien ruoka on paljon parempaa kuin yhdenkään huippukokin (tosin joku olisi voinut olla asiasta erimieltäkin).

“Janie on minun... pikkusiskoni”, Johnny ...